"Annetaan lasten olla lapsia" implikoi, ettei kasvateta heitä kohti
aikuisuutta. Se on varsinaisen pahoinpitelyn jälkeen kai epäeettisin
teko, mitä kasvattaja voi tehdä. Hänen velvollisuutensa on nimenomaan
ohjata tähän pahaan maailmaan syntynyt lapsi potentiaalinsa
mahdollisimman hyvin toteuttavaksi aikuiseksi, joka osaa sitten
itseohjautuvasti toteuttaa itseään ja edistää yleistä hyvää.
Mielestäni kasvattajan tehtävä (kasvattajana)
on nimenomaan (mielestäni itsestäänselvästi) kasvattaa lasta. Siis ei
yrittää säilyttää lasta sellaisena kuin se on, vaan auttaa tätä
kehittymään.
Olen
monta kertaa kuullut (lähinnä tai ainoastaan äitien) valitusta, jonka
olen tulkinnut niin, että he haluaisivat pitää lapsensa lapsina ja
hoidettavinaan. Sellainen osoittaa mielestäni aika äärimmäistä
itsekkyyttä. Hankkisivat vaikka koiran mieluummin. Koiraa saisi sitten
helliä ja pitää lapsena sen koko eliniän. Ihmisen kasvattaminen on ihan
eri juttu.
Ikävä kyllä ainakin osa lasten huoltajista jättää kasvattamisen lähes
kokonaan koulun ja harrasteohjaajien tehtäväksi. Jotkut vanhemmat yrittävät hidastaa lastensa
kehittymistä kohtelemalla heitä kuin pikkulapsia, riippumatta lastensa iästä ja kehitysvaiheesta. Tämä on sitä
toimintaa, jota sanoin yllä ehkä pahoinpitelyn jälkeen pahimmaksi
epäeettiseksi toiminnaksi, johon kasvattaja voi syyllistyä.
Lapset eivät itsekseen kovinkaan hyvin kehity aikuisiksi ihmisiksi.
Lapsia täytyy aktiivisesti kasvattaa aikuisuuteen ja
ihmisyyteen. Jos kasvattaja vain "antaa lasten olla lapsia", syyllistyy
tehtäviensä laiminlyöntiin ja suorastaan lastensa tai kasvatettaviensa
heittellejättöön.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment